Kuntaportaita

Luin juuri Aamulehden nettisivuilta, että kuntalaki on uudistumassa kaksien kunnallisvaalien kuluttua. Ihan hyvä juttu, sillä nykyinen kuntalaki ei tarjoa sitä, mitä itse haluaisin Suomen paikallis- ja aluehallinnolta. Kuntalain uudistaminen noin 20 vuoden välein on muutenkin ihan normikäytäntö. Nykyinen laki on vuodelta 1995, sitä edellinen 1977.

Koska ajattelen laatikon ulkopuolelle, vaadin koko suomalaisen paikallis- ja aluehallintojärjestelmän suurremonttia, sanoi kepu siihen mitä tahansa.

Kuva: Mira Shemeikka

Ehdotan uudeksi, kansalaisen kannalta nykyistä riekalekunta-, kuntayhtymä- ja viranomaissekamelskaa selkeämmäksi jaotteluksi moniportaisen paikallis- ja aluehallinnon:

• maakunnat: nykyiset maakuntaliitot, sairaanhoitopiirit, elyjen aluekehitystehtävät ja Kainuun maakunnan tehtäväpiiri (mm. suurin osa hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuusta) yhdistettynä maakuntaveroon, korkein päättävä elin vaaleilla valittu maakuntavaltuusto
• kihlakunnat / kaupunkiseudut: hoitaa pääosan nykyisistä kunnallisista velvoitteista lukuunottamatta maakunnille siirrettyjä tehtäviä tai paikallistasolle jätettyjä asioita. Ainakin yleiskaavoitus, joukkoliikenne, vesihuolto ja sote- sekä sivistyspuolen palveluverkon määrittely. Kerää kunnallisverot, vaaleilla valittava seutuvaltuusto ylin päättävä elin. Muodostetaan nykyisistä kaupunkiseuduista (mm. Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu, jotka kaupunkeina levittyvät pitkälle kuntarajojen yli) ja juuri perustetuista kaupunki-nimitystä käyttävistä suurkunnista (esim. Salo, Lappeenranta ja Kouvola, jotka ovat kuntina huomattavasti suurempia kuin todellinen kaupunkialue). Lähinnä maalaiskuntia tai pikkukaupunkeja yhteenliittäessä voidaan käyttää perinteistä kihlakunta-nimitystä, esimerkiksi Kyrösjärven kihlakuntaan voisi kuulua Ikaalisten ja Kyröskosken kauppalat sekä Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Viljakkalan maalaispitäjät, joiden rajoja voisi siirrellä joustavasti. (Älkää takertuko nimiin, tämä oli vain ehdotus.) Suomen kartalla nämä näkyisivät maakuntien tapaan territoriomaisina, toki ohuemmalla viivalla.
• lähikunnat ("pitäjät, kauppalat, kaupungit"): seutukuntien ja kaupunkiseutujen osat, jotka noudattavat pääasiassa vanhaa (1900-luvun) kuntajakoa, tehtäväkenttä pieni, lähinnä ruohonjuuritason asioihin keskittyvä (asemakaavoitus, rakennusluvat, lähikuntaa palvelevat kiinteistöt, kuten koulut ja terveysasemat, hyvinvointipalvelujen tuotanto). Ei kerää itse veroja, saa seutukunnilta / kaupunkiseuduilta asukaslukuun perustuvat "kymmenykset". Suomen kartalla lähikunnat olisivat perinteisesti miellettyjä pisteitä kirkonkylän / keskustan kohdalla.

Tämän kolmiportaisuuden etuna olisi se, että asukkaan olisi helppo oppia tasan tarkkaan, miltä instanssilta haetaan mitäkin palveluita, ja kelle itketään, jos palvelut eivät pelaa. Nykyään monet kunnat ovat siirtäneet tehtäviään erilaisille kuntayhtymille, jotkut tehdään ns. vastuukuntamallilla ja jotain tehtäviä hoidetaan jopa kuntien yhteisinä osakeyhtiöinä (mm. monet ammattikorkeakoulut). Lisäksi valtionhallinnon alati käynnissä olevat tuolileikit sotkevat soppaa entisestään. Enää ei ole läänejä eikä ympäristökeskuksia, sen sijaan on aluehallintovirastoja sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia, joiden toimialueet joskus jopa limittyvät keskenään, eikä mistään ota tolkkua.

Demokratian toteutumisen kannalta mallini olisi myös ylivoimainen: kaikilla hallinnon tasoilla olisi vastuullinen, vaaleilla valittu valtuusto, eikä mitään epämääräisiä, puoluekoneistojen sopimia kabinettihallituksia ja yhtymäkokouksia. Maakunta- ja seututasolla olisi vieläpä verotusoikeus, veroprosentti asettuisi todennäköisesti maakunnissa n. 10-15 % tasolle ja seuduilla n. 5-10 % tasolle. Seudut jakaisivat edelleen lähikunnille tasapuolisen osuuden paikallisasiain hoitoa varten, todennäköisesti kuitenkin alle puolet seutujen kantamasta verokertymästä. Mallissani poistuisi myös hallinnon keskittymisen ongelma, josta PARAS-hanketta on keskitetty – keskitetään vain ne asiat, jotka on järkevää hoitaa nykyisiä kuntia suuremmilla hallintoportailla, kun taas oikeasti paikalliset asiat jäisivät jopa nykyistä paikallisemman päätäntävallan alle: esimerkiksi Hervannalla olisi ehdottomasti oma lähikunnanhallinto, samoin vaikkapa Harjun alueella (Rajaportilta länteen) ja Lielahdella kummallakin omansa. Myös lakkautetut Aitolahti ja Teisko, kuten myös Sahalahdet ja Tottijärvet palaisivat kuntakartalle, vaikka olisivatkin yhteisen Suur-Tampereen sateenvarjon alla.


Osa nykyisistä kuntayhtymistä on pakollisia, kuten sairaanhoitopiirit ja maakuntaliitot. Osa taas on (semi)vapaaehtoisia, kuten toisen asteen koulutuskuntayhtymät. Jotkut kuntayhtymät jäisivät hallintoremontista huolimatta olemaan, kuten Samkommunen Kårkulla, jonka jäseniä ovat lakisääteisesti kaikki ruotsin- tai kaksikieliset kunnat. Se tuskin haittaa. Nämä maakunnalliset kuntayhtymät siirrettäisiin mallissani siis maakunta-nimisiin julkisiin oikeushenkilöihin. Koulutuskuntayhtymät pyrittäisiin harmonisoimaan kihlakunta- / kaupunkiseutu-oikeushenkilöiden sisälle, ja jäisivät käyttöön lähinnä silloin, jos kyseessä on iso, käytännössä kahden tai useamman kihlakunnan tai kaupunkiseudun kattava yhtymä.

Asenteellisesti myös "isäntäkuntamallina" tunnetulla vastuukuntamallilla hoidetaan ensi vuoden alusta Tampereen kaupunkiseudulla joukkoliikenne ja maaseutuhallinto. Tämä on nykyisellä kuntarakenteella ihan toimiva vaihtoehto, kun hoidetaan jotain epäpoliittista virantoimitusta (maaseutuhallinto) tai kun perustetaan erityinen yhteislautakunta valvomaan viranomaisen toimintaa (kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta). Mallissani heittäisin isäntäkuntamallin täysin romukoppaan, maaseutuhallinto olisi luonteva osa kihlakuntien ja kaupunkiseutujen hallintokoneistoa. Esimerkiksi seudun joukkoliikennelautakunta olisi kaikista lautakunnista kivuttomin siirtää suoraan kaupunkiseutuhallintoon.

Kuntien osakeyhtiöt ovat vaikea kysymys. Niiden kirjo on niin valtava, ettei yhtä ainoaa oikeaa vastausta ole, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä sanoisin, että jos omistus on vain yhdellä kunnalla, se voisi jäädä lähikunnan haltuun jatkossakin. Jos nykyinen kunta pilkotaan useaan lähikuntaan, saisi jokainen lähikunta oman siivunsa. Jos useampi nykykunta omistaa osakeyhtiön, se siirrettäköön sille hallinnon tasolle, jota lähimpänä se toimii: esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuolto Oy on usean – ei suinkaan kaikkien – Pirkanmaan kunnan omistama, joten kunnat voisivat "myydä" sen perustettavalle maakuntahallinnolle.

Valtion aluehallinto joutuisi mallissani jälleen remonttiin, kuitenkin ihan hyvästä syystä. Nykyiset ELY:t romutettaisiin, ja niistä siirrettäisiin aluekehitystehtävät (mm. elinkeinoasiat ja tienpito) maakuntiin. Aluehallintovirastoista (AVIt) ja ELY:jen maakuntiin sopimattomista lupaviranomaistehtävistä muodostettaisiin uusi lääninhallinto.

Läänijaoksi sopisi nykyinen AVI-jako, kuitenkin joillain poikkeuksilla Etelä-Suomen osalta. Koska itse yhdistäisin (Varsinais-Suomeen suuntautuvaa Rauman seutua lukuunottamatta) Pirkanmaan ja Satakunnan maakunnat yhdeksi Satakunnaksi, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan (sekä mahdollisesti Keski-Pohjanmaan) yhdeksi Pohjanmaaksi, Kanta- ja Päijät-Hämeen yhdeksi Hämeeksi, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan yhdeksi Uudeksimaaksi sekä mahdollisesti Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan, voisi Etelä-Suomen osalta olla jokaisessa suurmaakunnassa myös oma lääninhallitus. Itä-Suomen osalta voitaisiin pitäytyä yhdessä Itä-Suomen suurläänissä, samoin perinteisissä Oulun ja Lapin lääneissä.

Keski-Suomi jäisi tässä jokeriksi, joka todennäköisesti suuntautuisi joko Pohjanmaan/Vaasan, Satakunnan tai Hämeen lääniin. Hiippakuntajaoltaan suuri osa Keski-Suomea suuntautuu Lapualle, joten se suunta vaikuttaa luontevimmalta. Toisaalta Jämsän seutu on savolaismurteistaan huolimatta ollut perinteisesti osa Hämettä. Keski-Suomeen on Jyväskylän ja 1960 perustetun oman läänin ansiosta muodostunut vahva keskisuomalainen maakuntaidentiteetti, mutta asukasluvultaan (270 000) se olisi Lappia lukuunottamatta kaikkia muita läänejä huomattavasti pienempi. Siksi sen olisi hyvä olla osa jotain suurempaa lääniä.

Tämä aihe on niin mielenkiintoinen, että saatan hyvinkin tehdä siitä kandintyön tai gradun! :)