Vantaa'ans

Joskus lukion saksantunnilla opettajamme heitti ilmoille knoppikysymyksen: mitä on "helsinkiläinen" auf Deutsch? Koko muu luokka oli aivan hiljaa, mutta minä koitin vastata: "no tietenkin Helsinger?". Vastasin väärin, ja yritin uudelleen: "Helsingforser?" Opettaja ei vieläkään ollut samaa mieltä, vaan kuulemma oikea vastaus oli kummallinen "Helsinkier".

Tämä epäluontevalta kuulostava demonyymi jäi vaivaamaan mieltäni ja muutamalla pikku googletuksella kokonaiskuva alkoi seljetä: koko lailla toiseen maailmansotaan asti käytettiin mm. englannin ja saksan kielissä suomalaisista paikannimistä sitä ruotsinkielistä versiota, suomenkieliseen vaihdettiin 1930-luvun kuluessa ilmeisesti ajan hengen mukaisesti suomalaisnationalistisista syistä. Saksan kaupungeista löysin sekä Helsinkier Straßeja että Helsingforser Straßeja.

Alexander Federleyn piirros Savonlinnan Olavinlinnasta, englanninkielisellä kuvatekstillä.

Kun olin tutustunut aiheeseen, alkoi ruotsinkielisten paikannimien käyttö tuntua useasti suomenkielisiä vastineitaan luontevammalta: miksi puhutaan hankalasti "Suomenlinna castle":sta, vaikka nimi Suomenlinna on otettu käyttöön vasta 1918 kiihkoisänmaallisuuden hengessä? Siihen asti paikka tunnettiin suomeksi Viaporina ja muilla kielillä Sveaborgina.

Etelä-Suomesta löytyy muitakin hyviä esimerkkejä: miten ihmeessä käännetään sanat "uusimaalainen","espoolainen" ja "vantaalainen" englanniksi? Saksaksi voidaan aina törkätä se helppo -er perään (Uusimaaer, Espooer, Vantaaer), mutta englanniksi tulee joltain inuiittikieleltä kuulostavia sanahirviöitä malliin "Uusimaaian" (vaiko "Uusimaaniac"?), "Espoonian" (="sähkölusikkalainen") ja "Vantaanian" tai otsikon mukaisesti "Vantaa'an" – edellisen kuulostaessa tansaanialaiselta ja jälkimmäisen klingoninkieliseltä. Vaihtoehtona kun olisi sanoa esim. "Nylander", "Esbovian" (vrt. Oslovian) tai "Esbonian" (ei toki sentään "Esbian" :P) sekä "Vandan" (mieluummin kuin "Vandal" ;-)).

Etenkin saksan- ja hollanninkieliset turistit käyttävätkin kuulemma nykyäänkin varsin usein Pääkaupunkiseudulla suunnistaessaan nimenomaan ruotsinkielisiä nimiä, ja myös Suomen saksalainen seurakunta käyttää tiedotuksessaan molempia kielimuotoja. Hyvä niin, sillä nimien pyhittäminen pelkästään ruotsin kielen käyttöön olisi hyvien nimien tuhlausta. Ja miksi puhuttaisiin tylsästi Mikkelistä, kun kaupungilla on hieno, eurooppalainen nimi St. Michel?

Germaanisen kielisukulaisuuden tuoman luontevuuden lisäksi hyvä argumentti toponymaattiselle mielipiteelleni tulee historiasta: esimerkiksi paikannimet Kallio, Herttoniemi ja Oulunkylä ovat suomenkielisiä junantuomia varten keksittyjä käännöksiä vanhoista Berghällistä, Hertonäsistä ja Åggelbystä. Herttoniemi ehti vielä joskus ennen sotia olla jonkin aikaa "Herttonainen", kas kun ei sentään Patarouva. Pahimmillaan tätä väkisinkääntämistä esiintyi jopa yksikielisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, jossa vielä tätäkin nykyä on Pännäisten rautatieasema kylässä nimeltä Bennäs, jossa tuskin kukaan puhuu äidinkielenään suomea. Jostain syystä toiseen suuntaan näitä kikkailuja ei juurikaan eräitä Turun lähiöitä (Varissuo –> Kråkkärret) lukuunottamatta harrastettu. Nog vore det ganska komiskt, om man avginge från Björneborg, passade Ulfsby och sen "Knackkorvsböle" (Nakkila), "Borstemakt" (Harjavalta) innan man anlänt till Kumo! Teennäinen Itäsalmi-nimi sentään heitettiin Sipoon ryöstössä romukoppaan – Östersundom on alueen nimi kaikilla kielillä, yksiselitteisesti.

Joistain paikoista käytetään toki nykyäänkin muissa kielissä pääasiassa ruotsinkielistä muotoa. Se vain on suomalaisen kaavamaisesti sovittu niin, että katsotaan aina alueen enemmistökielen mukaan: enää 2002 lähtien ei saisi Kotus-ohjeen mukaan puhua muissa kuin pohjoismaisissa kielissä Sibbosta vaan Sipoosta, koska suomesta tuli Sipoon enemmistökieli tuolloin. Ja koska Raasepori (Raseborg) on ruotsienemmistöinen kunta, tulee jatkossa entiseen Pohjan kuntaan (Pojo kommun) kuuluneista alueista käyttää kolmansissa kielissä ruotsinkielistä nimeä, kun ennen kuntaliitosta käytettiin suomenkielistä nimeä.

Tietyissä yhteyksissä pitäisin täysin makuasiana, kumpaa muotoa käyttää. Turku ja Åbo ovat molemmat "alkuperäisiä" nimiä kaupungille. Parasta olisi, jos voisi käyttää tässä tapauksessa molempia, kunhan se on luontevaa. Ulkomaalaiselle kummankin muodon lausuminen menee joka tapauksessa todennäköisesti päin honkia, "törky – aaboo, I have no idea what it means, could be a swear" totesi Conankin.

Nykyään ruotsinkielisten nimivariaatioiden palauttaminen yleiseen käyttöön ainakaan englannin kieleen tuskin kivuitta onnistuisi, ikävä kyllä. Suomenkieliset nimet on omaksuttu niin laajalti, että pelkkien ruotsinkielisten, lähes poikkeuksetta alkuperäisten paikannimien käyttö esimerkiksi englanninkielisessä lentolehtisessä herättäisi yleistä hämmennystä.

Sen sijaan voitaisiinkin ainakin pääkaupunkiseudulle ihan piruuttaan keksiä englanninkieliset paikannimet, koska monet nimet ovat kummallakin kielellä hankalia lausua, jos äidinkieli on englanti. Olisihan se hauskaa matkustaa metrolla Yorkshire/Skotlanti-vaikutteisesti Grasswick–Surness (eli Ruoholahti/Gräsviken–Sörnäinen/Sörnäs), tai jatkaa sieltä vielä Brandey-nimiseen huvilakaupunkiin (eli Kulosaari/Brändö). Lähijunalla pääsisi jenkkityylisesti Martinsdale-nimiseen paikkaan (Martinlaakso/Mårtensdal). Uusnimiä odotellessa voikin olemassa olevia ruotsinkielisiä nimiä lausua malliin "grass-wick-en", varsinkin opastaessa ulkomaista turistia kartalta paikannimiä osoittaen.

Jotkut nimet olisi toki syytä jättää koskematta: jo nyt Tikkurilan asemalla lukee myös "Dickursby station", luulisi nimen olevan ihan no-nonsense myös in English. Itse en aio koskaan opastaa ketään "Tikkurila stationille" niin kauan kuin asemalla tönöttävästä kyltistä on äännettävissä Dikösbi steissön.