Postilaisten kultainen keljutus

Sillä uhallakin, että tämä blogi on alkuperäisistä suunnitelmistani huolimatta menossa poliittiseksi spedeilyksi:

Nyt on siis käynnissä Posti- ja logistiikka-alan unionin masinoimat työtaistelut. Täytyy sanoa, että entisenä iteljooninakin sympatiani ovat Itella Oyj:n ja valtio-omistajan puolella: ensinnäkin postiliikenne on ollut kilpailulle avattuna jo vuodesta 1994 ja toisekseen tämä uusi, liberaalimpi direktiivi on EU:n asettama, johon ei hirveästi Suomen eduskunnalla saati Itella Oyj:llä ole sananvaltaa.

Toki Suomen eduskunta voi asettaa direktiiviä kovempia palvelutasovaatimuksia, joten sikäli olen PAU:nkin puolella. Mutta minusta tuntuu, että niin EU, Eduskunta, PAU kuin Liikenne- ja viestintäministeriökin ajattelevat tiukasti laatikon sisäpuolelle, eivätkä kurkkaa muille aloille löytääkseen analogioita, joita voisi soveltaa myös postipuolella.

Väite, että posti olisi "luonnollinen monopoli" on pakko todeta ainakin taajama-alueilla myytiksi; haja-asutusalueillahan jo lähikaupan pito on "luonnollinen monopoli", mutta etenkin asutuskeskuksissa on paljon erilaisia palvelutarpeita, joihin yksi postiyritys ei voi vastata. Toki toimipaikkaverkko on jo lähellä luonnolista monopolia, tai ainakaan ei ole järkeä ylläpitää päällekkäistä postitoimistojen verkkoa.

PAU:n jäsenlehti Reitti kyseli eduskuntaryhmien puhiksilta kysymyksiä, joihin haluan itsekin asiaa jonkin verran seuranneena vastata.

1. Kilpailun lisääntyessä Itella menettää kannattavimpia markkinoitaan, eikä se pysty enää välttämättä rahoittamaan tulorahoituksella haja-asutusalueiden postipalveluita. Kuinka haja-asutusalueiden postitoiminnan rahoitus tulisi mielestänne turvata?

Mielestäni tarvitaan jokin postivero, joka kannetaan jokaisesta postilähetyksestä ja rahastoidaan, josta se sitten käytetään haja-asutusalueiden postitoiminnan järjestämiseen ostopalveluna.

2. Lakiehdotus mahdollistaa postikilpailun avaamisen halukkaille toimijoille ilman laatuvaateita. Tulisiko mielestänne myös yleispalveluvelvoitteen haltija Itellan kilpailijoille asettaa uudessa postilaissa laatu-, hinta ja saatavuusvaateita?

Itellan ei pidä olla lähtökohtaisesti "yleispalveluvelvoitteen haltija" vaan yleispalvelu pitäisi kilpailuttaa konsessiomenettelyn kautta, eli esim. seutu- tai maakunnittain katsotaan, kuka palveluntarjoaja hoitaa jakelun edullisimmin, tietyt kriteerit täyttäen.

Postialallakin voitaisiin siirtyä tilaaja–tuottaja-malliin, jossa olisi erityinen valtion Postilaitos, joka niinkuin wanhoina hyvinä aikoina järjestää postitoimen (yleispalvelun tariffeista voi päättää Valtioneuvosto), mutta tällä kertaa varsinaisen postipalvelun (jakelu, kuljetus lajittelu jne.) hankinta ulkoistettaisiin ja sitä voisi hoitaa ex-PTL:n perillinen Itella tai kuka tahansa kilpailutuksissa voittaisi.

Tällöin Itella voisi rauhassa olla kilpailemassa "kermankuorijoiden" kanssa, kun sen ei tarvitsisi kantaa huolta haja-asutusalueiden tappioista.

3. Yleispalveluvelvoite on lakiehdotuksessa aiempaa matalampi. Tulisiko mielestänne esim. ensimmäisen luokan kirje yleispalvelutuotteena korvata ns. kahden yön yli 02-kirjeellä ja pidättekö tarkoituksenmukaisena postitoimipaikkojen vähentämisen ja vanhusten erityispalvelujen ikärajan laskemisen?

Ei tulisi, ellei samalla pikakirjeen hintaa määrätä merkittävästi nykyistä halvemmaksi. Yön yli-palvelu on ainoa tapa, millä kirje voi olla nykypäivän hektisessä maailmassa kilpailukykyinen viestintämuoto. Tai – toki "saman vuorokauden aikana"-kirje olisi vielä kilpailukykyisempi. Postitoimipaikkojen määrää tulisi pikemminkin kasvattaa innovaatioilla (mm. operaattorineutraalisuus!), joista kirjoitan myöhemmin.

4. Valtionyhtiö Itella on merkittävä työllistäjä maassamme. Tulisiko mielestänne postilain uudistamisessa myös työllisyyskysymykset ottaa huomioon? Kuinka se tulisi postilakia säädettäessä tehdä?

Voidaanhan niitä käsitellä. Mutta lähtökohtana se ei voi olla: muutenhan meillä olisi vieläkin tsaarinaikainen Postilaitos, jossa suunnilleen joka kortteliin oli oma postipoika.

Reality-aikakone

Taas joka tuutissa toitotetaan, kuinka on alkanut jälleen uusi BB-tuotantokausi. Jotenkin tuntuu, että Big Brother on kuin Euroviisut, tulee yhtä varmasti joka vuosi kuin muuttolinnut keväällä. Itse en ole koskaan katsonut yhtään jaksoa BB:tä, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että se on aina sitä samaa, luksustaloon teljettyjen keskimäärin parikymppisten yliviriilien sinkkujen peuhaamisen ja sikailun tirkistelyä. Eli ei mua varten.

YLE Teema näytti taannoin BBC:n dokumentin "Electric Dreams", jossa tyypillinen, punatiilisessä townhousessa asuva englantilaisperhe palaa yliteknistyneestä nykypäivästä kertaheitolla ja kokonaisvaltaisesti (jopa TV-ohjelmia, tapetteja ja vaatteita myöten!) vuoteen 1970, palaten sitten sieltä jokaista vuorokautta kohden yhden kronologisen vuoden verran kohti Millennium-juhlaa. Joka "vuosi" perheeseen tuli uusi vekotin, perustuen Britannian keskiarvotilastoihin milloin laite X (esim. väritelkkari, kasettimankka) on tullut enemmistöön brittitalouksia. Ja joka "vuosi" perhe myös luopui jostain vanhasta, kuten arkkupakastimesta tultaessa pakastepitsa-aikakaudelle.

Perhe oli aluksi ihan järkyttynyt paluusta vuoteen 1970, varsinkin ubiikkiin elektroniikkaan tottuneet lapset. Pikku hiljaa perhe kuitenkin oivalsi, että teknologian puute on yhtäältä ylimääräistä työtä (varsinkin keittiössä), mutta toisaalta perheenjäsenet joutuivat ihan uudella tavalla asioimaan keskenään ja jopa syömään samaan aikaan(!) ruokapöydässä.

Teema uusii sarjan tänä syksynä, alkaen ma 11.10.

Mielessäni sitten yhdistelin sikailurealityn ja tämän dokumentäärisen realitysarjan ja käänsin asetelman päälaelleen: entä jos Big Brotherista tulisi spinoff, jossa lähdetään nykypäivästä ja mennään joka päivä yhden vuoden verran taaksepäin? Voisi monella ylimielisellä ja liian helppoon elämään tottuneella tulla sormi suuhun, viimeistään siellä 1970-luvulla. Ja joka vuosikymmenen vaihteessa äänestettäisiin ulos se, joka huonoiten pärjäsi kyseisellä vuosikymmenellä.