"Ay-jyrä" Esa Suominen kolumnoi Vihreän Langan blogissaan perustulosta, ja siitä, miksi ammattiyhdistysväki ei innostu konseptista. Minusta Suomisen argumentit olivat laimeita, ja vastaankin siihen tässä:
Väite 1: "perustulo on suunniteltu maailmaan, jossa silputtu työ on kannatettava ilmiö"
Vastaus: Pikemminkin perustulo on suunniteltu maailmaan, jossa silpputyö on realiteetti. Minusta silpputyössä ei ole an sich mitään pahaa, kunhan kukaan ei putoa täysin tulottomaan tilanteeseen. Tämä on kuitenkin nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ominaisuus, mihin palataan jäljempänä.
Väite 2: "Suurin osa sellaisesta silpputyöstä, jota perustulo todennäköisesti tuottaisi työmarkkinoille, ei ohjautuisikaan välttämättä luovaan taiteiluun, vaan hyvinkin suorittaviin tehtäviin esimerkiksi palvelusektorille"
Vastaus: Suominen ei perustele väitettä millään. Jo nykytilanteessa on "aiheetonta" silpputyötä tarjolla ihan tuotannollisissa töissä, ja tämä on vain paluuta vanhaan: menneinä vuosikymmeninä ennen nykyisenlaista työttömyysturvaa oli heittojätkiä ja sekatyömiehiä, jotka työllistyivät mihinkä milloinkin. Nykypäivänä tämä voisi tarkoittaa ideaalitilanteessa (perustulo) sitä, että voisi tarttua hyvinkin lyhyisiin sijaisuuksiin, tuurauksiin ja muihin töihin ilman, että menettää oikeuden sosiaaliturvaan – mikä on tehokkaasti karenssien ja ansiosidonnaisten kannustinloukkujen ehkäisemää tänä päivänä – ja mahdollistaa todellinen tilkkutäkkityöskentely tekemällä osan ajasta aivot-nollille-duunia esim. kassalla ja osan ajasta hyvinkin ajattelua vaativaa luovaa työtä silloin kuin inspaa. Mikä ettei, että samaan syssyyn hankkisi vaikka vielä yhden satunnaisesti työllistävän palkkatyön lisää.
Suominen väittää myös, että osa-aikaiset työntekijät olisivat häviäjiä, koska mahdollisuudet saada täydet tunnit katoaisivat. Erikoinen väite siinä, että käsittääkseni osa-aikaiset ovat osa-aikaisia enimmäkseen omasta tahdostaan. Itsekin opiskelijana voisin hyvinkin tehdä osa-aikaduunia aina silloin kun luennoista on väljempää, enkä ehtisi todellakaan tehdä täyttä 37,5 h työviikkoa (kokeiltu on, ei toiminut, olin vielä kaksi viikkoa yliaikaakin työskenneltyäni kymmeniä työtunteja miinuksella).
Lopuksi Suominen vielä laukoo arvolatauksen, implikoimalla vain kokopäivätyön olevan "kunnon työpaikka", jonka saaminen vaikuttaa olevan hänestä ainoa tavoiteltava tyyli työskennellä.
Lisäksi haluaisin vielä todeta, että ihmisten luonteet ja aspiraatiot ovat erilaisia: toiset hakevat työsuhteeltaan taloudellista turvaa ja säännöllisiä rutiineja, mutta toiset arvostavat enemmän työn mielekkyyttä, tehden intohimojensa perässä mielellään lyhyitä projekteja, vaikka välillä olisikin työttömyysjaksoja – tietysti kunhan ne eivät romuta henkilökohtaista taloutta.
Väite 3: "Perustulomaailmassa työnantajan mahdollisuus teettää työtä elämiseen riittämättömällä palkalla helpottuisi ja vastuu työntekijöiden taloudellisesta turvallisuudesta siirtyisi entistä enemmän valtiolle."
Vastaus: Kiitos SAK:n meillä on yhdistymis- ja lakko-oikeus, ja yleissitovien työsopimusehtojen ansiosta nälkäpalkalla työn teettäminen on Suomessa useimmilla aloilla äärimmäisen vaikeaa. Prekariaatin tyypillisillä työaloilla tosin on nykypäivän työläisen riistämistä, apurahatutkijan tai friikun asema ei ole taloudellisen turvan kannalta kadehdittava. Suomisen väite, että firma voisi laskea palkkoja, jolloin valtio nostaisi perustuloa on outo, koska ei maailma toimi niin.
Väite 4: "Ay-liikkeen kannattama ansiosidonnainen sosiaaliturvamalli on työhön kannustava nimenomaan siitä näkökulmasta, että työhön osallistuminen parantaa myös sosiaaliturvan tasoa."
Vastaus: niin –– oltuasi töissä, ansaittuasi hyvää palkkaa saat lopulta fudua tehtaan muuttaessa Kiinaan, seurauksena työttömänä saat varsin messevää ansiosidonnaista (keskimäärin 1070 €/kk, mistä opiskelijat eivät edes uneksi) ne kuukaudet, mitkä sitä tulee. Ei siinä mitään: tulkoon vain, kokopäiväisistä ansiotöistä työttömäksi jäävällä on asiat hyvin. Mutta nykymuotoiseen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan perustuvaan sosiaaliturvaan liittyy paljon erilaisia kannusteloukkuja, aukkoja, byrokratiaa ja ehtoja, että minä en edes ole perillä kaikista niistä (tavallaan onneksi; kirjoittakaa hyviä esimerkkejä kommenttilaatikkoon), joista merkittävä osa liittyy juurikin silpputöitä syystä tai toisesta tekevien ja yrittäjien sosiaaliturvaan.
Omakohtainen kokemukseni sosiaaliturvan aukoista on viime vuoden kesältä, jolloin sivarini loppui heinäkuun alussa. Olin tehnyt virheen ja ilmoittautunut poissaolevaksi opiskelijaksi yliopistoon, vaikka olisi pitänyt ilmoittaa jollain toisella teknis-juridisella tavalla skippaavansa lukuvuoden 2009–10, jotta olisi ollut oikeutettu mihinkään tukiin heinäkuussa 2010, jolloin olin työvoimaviranomaisen mielestä opiskelija, vaikka en ollut oikeutettu opintotukeen poissaoloni takia. Paha vain, että tätä mahdollisuutta ei ollut Tampereen yliopiston ilmoittautumislomakkeessa. Koska samalla puolisollani oli tilillä pari tonnia käteistä rahaa, toimeentuloakaan ei saanut vaan piti nöyryyttävästi elää puolison lompakon kautta. (Tällä hetkellä tilanteeni on samanlainen, kesäkuusta asti en ole ollut oikeutettu mihinkään sosiaaliturvaan johtuen opintopisteissä laskettuna menestymättömyydestäni viime lukuvuoden opinnoissa, joka on sinänsä enimmäkseen omaa syytäni, mutta kukaan ei voi väittää, ettenkö olisi kontribuoinut yhteiskuntaan jollain muulla tavalla lisäarvoa tuottaen, siten ollen moraalisesti oikeutettu saamaan perustuloa, jos sellainen olisi olemassa).
Väite 5: "Köyhyysasteet ovat matalimmat niissä maissa, joissa sosiaaliturva perustuu ansioturvaan ja perusturvaan. Puhtaasta perustulosta tällainen elementti puuttuu. Onkin oletettavaa, että perustulo jäisi joko tasoltaan matalaksi ja siten syventäisi köyhyyttä, tai sitten korkeana kävisi kestämättömäksi julkiselle taloudelle."
Vastaus: Puhdasta perustuloa ei ole missään päin maailmaa vielä käytössä. Olisiko pikemminkin niin, että köyhyysasteet ovat matalimmat niissä maissa, joissa ylipäätään on sosiaaliturva? Kuulostaisi loogisemmalta. Vihreä perustulomalli olisi julkiselle taloudelle ceteris paribus kustannusneutraali, ja olisi suuruusluokkaa 500 € / kk, taulukossa 440 € / kk, jonka päälle olisi ansaittavissa työtuloja, mutta myös ansiosidonnaista työttömyysturvaa niin, että ansiosidonnaista saavan kannalta mikään ei muuttuisi.
Väite 6: "On oletettavaa, että yhteiskunnallinen enemmistö on valmiimpi hyväksymään korkeamman sosiaaliturvan tason tilanteessa, jossa kyseessä on lähtökohtaisesti väliaikainen asiaintila ja terve, työkykyinen aikuinen ansaitsee toimeentulonsa työmarkkinoille osallistumalla silloin kuin hänellä on siihen mahdollisuus. Tilanne, jossa sosiaaliturvan taso ei enää riippuisi omasta aktiivisuudesta, voisi lietsoa kovenevia asenteita sen varassa eläviä kohtaan. Tästä kärsisivät eniten pysyvästi etuuksia tarvitsevat."
Vastaus: Malli on kuitenkin siinä määrin erilainen kuin nykyinen sosiaaliturva, että kuten lapsilisä, perustulo olisi universaali tulonsiirto, jota saisivat kaikki, ja jota todennäköisesti kaikki tarvitsisivat jossain vaiheessa elämäänsä, vähintään opiskelijana. Myös nykyistä toimeentulotukea on mahdollisuus nostaa terveenä lusmuna, eikä sitä silti haluta laskea. Ja toimeentulotukeen liittyy vielä se aspekti, että sen varassa olevan ei varsinkaan kannata ottaa satunnaista työtä vastaan, koska sen marginaaliveroprosentti on lähellä sataa prosenttia.
Väite 7: "Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta keskeisin työttömyyden aiheuttaja on työpaikkojen puute sekä laajalle levinnyt työkyvyttömyys. Työpaikkojen syntymisen kannalta oleellista on luoda otollisia edellytyksiä elinkeinotoiminnalle, sosiaaliturvamuutokset kun tuskin ovat tehokkaita uusien työpaikkojen luojia."
Vastaus: Perustulo on erilainen. Nimenomaan perustulo antaa taloudellisen turvaverkon perustaa elinkeinotoimintaa, koska se tuo sosiaaliturvan myös yksityisen elinkeinonharjoittajan, freelancerin ja muiden epätyypillisten työläisten saavutettavaksi.
Väite 8: "Pitkäaikaistyöttömien ja työkyvyttömien ongelmat taas pohjautuvat usein puutteelliseen elämänhallintaan, vanhentuneeseen osaamiseen tai päihdeongelmiin. Näitä ongelmia voidaan ratkoa kehittämällä palveluita, ei jakamalla vastikkeetonta rahaa."
Vastaus: Pitkäaikaistyöttömät ovat jo nyt keskimäärin toimeentulotuen asiakkaita, joille jaetaan rahaa ainoana vastikkeena ajallaan toimitettu pumaska papereita, joita joku sosiaalityöntekijä pyörittelee virastossa. Sen sijaan, että laitetaan toimeentulotuen asiakkaiksi joutuvat tekemään helposti tuntien haalimisen vaativaa tukihakemusten skrivaamista, voisi sen ajan käyttää tuottavamminkin, esimerkiksi konseptoimalla jotain uutta ja innovatiivista, kuten allekirjoittanut, tai edes lähettämällä työhakemuksia.
Väite 9: "Työväenliikkeen tulevaisuuden utopioihin tulee tuskin koskaan kuulumaan vapaus työstä. Sen sijaan vapaus työssä on monella tapaa tärkeä tavoite. Tähän puitteeseen mahtuvat niin tavoitteet kohtuullisista työajoista, turvatusta toimeentulosta, riittävästä elpymisestä ja kehittymisestä, luovuuden sallivista ja monipuolisista työtehtävistä ja – paikoista, joista voi löytää myös älyllistä haastetta, omien tavoitteiden saavuttamisesta; mistä tahansa, joka samalla yhdistyy vastuuseen muista ihmisistä ja koko yhteiskunnasta."
Vastaus: Minusta utopia vapaudesta työn tekemisen pakosta on kannatettava, tavoitevuotena vaikka 2100. Olen pienen ikäni lukenut Valerian-sarjakuvia ja katsonut Star Trek-elokuvia, joissa eletään utopiassa, jossa työssä käydään vapaaehtoisesti työn tuoman tyydytyksen takia, eli kuin harrastuksissa, joista maksetaan palkkaa. Automaatio ja teknologia on näissä utopioissa tuonut riittävän elintason, jotta tyhjäntoimittajuus ei luo minkäänlaista uhkaa bruttoihmiskunnantuotteelle.
Tähän liittyy vapaus työssä: kaikki Suomisen kannattamat tavoitteet ovat erittäin hyvin saavutettavissa siirryttäessä perustuloon, jossa työntekijän autonomia suhteessa työnantajaan ja viranomaisiin kasvaa.
Noin yhteenvetona väitän, että tässä puhutaan eri asioista: SAK/SDP-väki on huolissaan lähinnä säännöllisessä palkkatyössä olevien ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta, kun mm. Vihreät ovat huolissaan myös muissa elämäntilanteissa olevien toimeentulosta. Näen, että tässä on arvolataus: demari/ay-väen mielestä vain palkkatyö on arvostettava tapa elää, kun taas meikäläiset ajattelevat moniarvoisemmin niin, että myös paperilla työtön ja omasta halustaan tai pakosta satunnaisesti töitä tekevä voi kontribuoida yhteiskuntaa yhtä arvokkaasti kuin palkkatyöläinen.
Näen tässä myös ajatusmaailman, että "muilla ei ole väliä, kunhan meidän saavutettuja etujamme ei viedä". Ikävä nähdä, että työväenliikkeen tärkein taustavoima SAK on nykyään hyvinmenestyvien, keskiluokkaisten duunarien edunvalvontajärjestö, joka ei enää pidä vähempiosaisten puolta, vaan ainoastaan jäsenistönsä etua. Ikävä sikälikin, että todellisuudessa ansiosidonnaisiin ei kosketa, mutta pahasti jälkeenjäänyt perusturva korjattaisiin sellaiseksi, että sen varassa elävätkin pääsisivät elämän syrjään kiinni ilman lannistavaa paperisotaa työvoima- ja sosiaaliviranomaisten kanssa.
